Borstö – kumpparit mukaan

MERIPÄIVÄKIRJA. Nötö-Borstö.

Tajuan yhtä aikaa kolme asiaa. Se on vaaleanharmaa, paljon vaaleampi kuin olen kuvitellut. Ja paljon isompi. Olen sen reitillä – tai se minun.

Liki metrin mittainen kyy, luultavasti uros, nostaa päänsä ylös ja katsoo kohti, uskaltaako mennä edestäni kalliolla. Musa ja herra H ovat sen ohittaneet jo. Muutaman sekunnin ajan harkitsen peräytymistä. Mutta kyy toteaa reitin riittävän turvalliseksi ja luikertaa matkoihinsa.

Puhutaan Musan kanssa moneen kertaan veneellä käärmeiden kohtaamisesta. Näkihän hän Borstössä elämänsä ensimmäiset käärmeet luonnossa – kolme muutaman minuutin sisällä. Ei, käärmeet eivät jahtaa ihmisiä. Ne väistävät ihmistä ja menevät omia teitään. Ne pistävät vain, kun joutuvat puolustautumaan, kokiessaan olevansa uhattuja.

Olen kovin iloinen siitä, että Musa malttoi kuunnella meidän ohjeita ja rauhoittui, vaikka säikähtikin. Kerran jo kääntyi kannoillaakin tulosuuntaan, mutta malttoi. Täytyy sanoa, että itsekin säpsähdin, kun näin kyyn: olin varustautunut bongaamaan mustat, puolen metrin mittaiset liikkuvat kepakot, en tällaista ilmestystä.

Näille on ollut käyttöä saarissa kävellessä siis muutenkin kuin sateen vuoksi. Mukavampi mennä, kun ei ole paljain nilkoin.

No mutta. Päädyttiin jatkamaan saarihyppelyä samalla, kun hivuttaudutaan pikkuhiljaa takaisin itään. Tuuli, 6 metrin lounainen, olisi ollut mainio posottaa pidemmänkin pätkän. Nötöstä kaakkoon pikkupurjehduksen päässä on Borstö, vanha kalastajakylä sekin.

Vieraslaituri on saaren itäpuolella, mutta yllättävän tuuliselta se tuntui. Saatiin Repe kuitenkin ankkuriin tuulen alapuolelle laiturin suojaisammalle puolelle.

Saaren karikkoisille liepeille on ammoisina aikoina haaksirikkoutunut useampikin alus. Yhden niistä, oletettavasti 1700-luvun ruotsalaisen sotalaivan, keulakuva katselee nykyisin merelle kallionlaelta. Borstögomman onkin saaren merkittävin nähtävyys. Se löydettiin joskus 1800-luvun puolivälistä jäältä saaren edustalta.

Patsaan alapuolella on tuo ensimmäisessä kuvassa oleva laatta ja muistoreliefi saariston metenkävijöille. Vain purjehtiminen on tarpeellista, eläminen ei, sinnepäin suomennos tuosta laatan tekstistä kai kuuluu.
Luontopolun varrella oli muun muassa jatulintarha. Näiden ikivanhojen kivilabyrinttien alkuperä on nykypäivänäkin vähän arvoitus. Myös niiden tarkoituksesta olen lukenut monia selityksiä. Onko niillä merkattu omistusoikeutta omaan maatilkkuun? Ovatko kaukaisilla saarilla kalastajat pyytäneet niillä kalaonnea tai hyvää säätä? Vai ovatko haaksirikkoutuneet rakentaneet niitä aikansa kuluksi? Vai ovatko ne toimineet keskiajalla luotsien ammattikunnan symboleina laivareittien solmukohdissa?