Oivalluksia lapsen kanssa, osa 2

VIIKON OIVALLUS Suunnitelmien teko on salakavalaa puuhaa. Tarkoitan siis sitä, että saan jatkuvasti kiinni itseni siitä, että olen piirrellyt päässäni valmiiksi kaavakuvion, kuinka asiat sujuvat. Niin pienet arkipäiväiset kuin vähän isommatkin. Se tapahtuu helposti. Se tapahtuu vaivihkaa. Tämän nää tekis niinku näin. Tänään tää menis tällä tavalla.. Edellisessä oivalluksia lapsen kanssa -postauksessa kuvailin sitä, millaisia…

Kirja ihan kaikesta

VIIKON KIRJA Tämän vuoden ensimmäisenä kirjana luin tähtitieteilijä Esko Valtaojan Kaiken käsikirjan (Ursa). Sen jälkeen olenkin intoillut siitä ystävilleni, niin hykerryttävä ja inspiroiva tämä kirja kaikesta on. Se sai aivonystyräni sihisemään. Oiva aloitus vuodelle siis. Olen aina pitänyt Esko Valtaojan uteliaasta ja leikkisästä pellepeloton-asenteesta, jolla hän tutkailee maailmaa. Sama poikamaisen innostunut meno siivittää tämänkin kirjan…

Oivalluksia lapsen kanssa, osa 1

VIIKON OIVALLUS Pitäisi jo mennä ovesta ulos, mutta lapseni kirmailee puolipukeisillaan ympäri huushollia. Joku leikki piti just nyt juoksennella valmiiksi. Tässä sitä taas ollaan. Olen tullut siihen tulokseen, että usein lapsiperheen arjessa kipinä leimahtaa juuri silloin ja siksi, kun kohtaa kaksi ajassa eri tavalla singahtelevaa olentoa. On aikaan tiukkaan kiinni pultattu aikuinen, kovin ajallinen. Ja…

Poron lumoissa

VIIKON RUOKAHERKKU Lupasin kertoilla täällä, kuinka porokokkailut sujuvat (mehän ostimme tuota pohjoisen herkkua Nellimin Porolta ennen joulua pakkaseen). No hyvinhän ne sujuivat, kun herra H laitettiin asialle. Pari viikkoa sitten teimme poropurilaisia. Kotitekoinen hampurilainen saa ihan uutta makua, kun väliin sujauttaa poron jauhelihasta tehdyn pihvin. Nam. Mutta eilen raaskimme kaivaa pakkasesta poron ulkofilettä. Seuraksi herra…

Kokonainen ystävä

VIIKON ELÄMYS Olin viikonloppuna visiitillä parhaan ystäväni luona. Ystävyytemme on vanhaa perua, sillä sielunkumppanuutemme on jo opiskeluaikojen perua. Kotimatkalla junassa mietin, mikä syvää ystävyyttä määrittää. Ainakin se, että ystäväni kanssa on mahdottoman hyvä olla: yhdessäolo on helppoa, mutkatonta ja kuplivaa. Hän saa minut iloiseksi. Hänen kanssaan keskustelu pyörähtelee kuin tanssi, vapaasti aiheesta toiseen: vajaan vuorokauden…

Siellä appelsiini, täällä appelsiini

VIIKON RUOKAHERKKU Olen viime aikoina sekoitellut appelsiineja ja muita sitrushedelmiä niin pääruokiin kuin jälkiruokiinkin. Ne kun ovat nyt mehukkaimmillaan. Uunilohen kumppanina tarjoamani couscous sai mukavan raikasta makua, kun lisäsin siihen appelsiinin ja verigreipin paloja, kuivattuja aprikooseja ja taateleita sekä tuoreita yrttejä. Tässä jälkiruoassa yhdistyvät mielestäni kivasti sitrushedelmien raikkaus ja kardemumman rapsakka mausteisuus. Itse tykkään sekoittaa…

Mrs Bean ja pehmokoira

VIIKON OIVALLUS Meillä on kylässä erityinen vieras. Tämän pitkän viikonlopun special guest star on nimeltään Muksis. Se on reilun vaaksan mittainen pehmokoira, joka kiertää päiväkodin lasten luona viikonloppuisin. Nyt on siis Musan vuoro isännöidä Muksista – ja minun raportoida tapahtumista pehmokoiran mukana kiertävään päiväkirjaan. Olemme laskeneet sen kanssa jo pulkkamäessä ja pelanneet erinäisiä lautapelejä. Oloni…

Avokadopastan haastaja

VIIKON RUOKAHERKKU Meilläkin kokkailtiin viime vuonna muutaman kerran maanmainiota avokadopastaa, jonka resepti tulikin sitten vastaan kaikkialla, niin lukuisissa blogeissa kuin omassa ruokakaupassakin. Mutta olen löytänyt avokadoherkulle oivan haastajan, joka on tällaisen ikuisen pastanrakastajan mielestä ihan värisyttävän hyvää. Kannattaa kokeilla! Kyseessä on pasta, jossa lyö kättä kolme herkullista ainesosaa: manteli-persiljapesto, paahdetut paprikat ja bufalamozzarella. Pasta on…

Juokse äiti, juokse!

VIIKON OIVALLUS ”Juokse äiti, juokse!” Meillä arki käynnistyi tänään vauhdikkaasti. Noin niinkuin sananmukaisesti. Kipitimme päiväkotiin ensimmäistä kertaa joululoman jälkeen. Musa kun halusi juosta koko matkan sinne. No eihän siinä mitään, mutta kun tiet ja jalkakäytävät olivat jäässä. Pakkanen oli jäätänyt vesisateen sulattaman loskan kivikovaksi, liukkaaksi betoniksi. Aluksi olin armaalleni, että ei kuule tasan tarkkaan täällä…

Mitä näet kuvassa?

VIIKON OIVALLUS Mitä näet tuossa kuvassa? Puoliksi näkerretyn possumunkin? Lapseni näki jotakin aivan muuta, kun istuimme yhdessä kyläkahvilassa. Kato äiti ku hieno moottoripyörä. Ilmiselvä munkkimotskari. Mielikuvitus on ihmeellinen juttu. Läsnäolo eli mielen kyky olla tässä ja nyt, nykyhetkessä, synnyttää parhaat oivallukset ja elämykset. Ja lapset jos ketkä osaavat ottaa ilon irti hetkestä. Meitä aikuisia taas…

Hilpeää tätä vuotta!

VIIKON MUUTOS Tähtisädetikutkin suostuivat sitten uudenvuodenyönä lopulta palamaan, vaikka rakettien poksuessa taivaalta lorotti vettä. Sommiteltiin ne lumiukon antenneiksi. Riemukasta vuotta 2013! Kääräisin pöytään sihijuoman kaveriksi suolaisia piiraita simppelin vihersalaatin kera. Nämä meidän pulleat avaruusalukset olivat syöneet sisäänsä vuohenjuustoa, pinjansiemeniä, rusinoita ja valkosipulia. Joulusta ylijäänyt gorgonzola löysi tiensä näihin lättyröihin yhdessä makean chilikastikkeen, pekaanipähkinöiden ja päärynöiden…