Jotain uutta…

Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua ja jotain… Meidän joulua voisi tänä vuonna kuvailla vanhaa sanontaa mukaillen. Jotain uutta. Ensimmäinen joulu Lapissa. Yhdessä rinteessä ja ladulla. Joulupöytään uusia löytöjä: gubbröraa ja glögimarinoitua marjaherkkua. Uusi suosikkini jouluruusu, kuten kuvasta näkyy, matkusti muuten kanssani halki Suomen, kun en raaskinut jättää sitä kotiin selviytymään! Jotain vanhaa. Herra H…

Pysäyttävä hämärä

Kun tuossa edellisessä postauksessa tuumin joulun aineettomia lahjoja, jatketaan aiheesta vielä. Tämä aika vuodesta, joulukuun hämärä, Lapissa on erityisen pysäyttävä. Sananmukaisesti. Se tyynnyttää ihmisen. Kun valoisan valkoisen hetki on lyhyt, sitä jotenkin automaattisesti rauhoittuu ja hidastuu. Aika mahtava tunne, erityisesti näin joulun aikaan. Ja jottei nyt ihan yleväksi menisi, niin suomeksi sanottuna tuo edellinen tarkoittaa:…

Aika on lahja

Hiihtolenkillä ehtii ajatella monta ajatusta. Niin tänäkin aamuna, talven ensimmäisellä Pyhällä. Hiihtelin Lapin valkoisessa hämärässä Pyhäjärven ympäri ihan itsekseni. Ajattelin, että aika on lahja. Jopa ylellisyyttä. Ajattelin, että olen kovin onnekas, kun minulla on sitä. Ajattelin, että aika on minun jouluni paras lahja.

Tonttu etuajassa

Tulipa tilanne. Meillä kävi Pyhällä mökillä tänä aamuna tonttu etuajassa. Olin näet unohtanut pakata Musalle ulkoiluvaatteet mukaan, kun tiesin uusien olevan joulupukin listalla tänä vuonna. Mutta mehän tarvittiin niitä ulkoiluvaatteita nyt! Heti! Piti päästä ladulle ja rinteeseen saman tien. No minähän kipaisin tonttuna järjestämässä asian. Nämä paketit Musa löysi mökin terassilta. Ja saman tien ne…

Ollaanks jo Oulussa

Auton takapenkiltä on jo puolen tusinaa kertaa tänä aamuna kuulunut: ”Ollaanks jo Oulussa?” Juuri lähdimme Jyväskylästä mummolasta jatkamaan matkaa kohti Lappia. Iloinen yllätys oli, että jo täällä Keski-Suomessa on lunta. Olen niin paljon odottanut sitä näkeväni, herra Musa tietysti vähintään yhtä paljon. Aivan kuin eri maailmaan tulisi, tänne valkoiseen, sanoin herra Hoolle. Ajomatkan aikana meillä…

Jouluksi Lappiin

Tämä postaus ja kuva kuvaavat hyvin tämän hetken jouluiluja meillä. Unohdin näet eilen laittaa kokonaan postauksen joulukalenteriin! Munä näet työpäivän jälkeen pakkasin meidän perheen tavaroita Lapin-reissuun ja viimeistelin samalla ensimmäistä puutarhasuunnitelmaani kouluun. Matkassa on niin laskettelu- ja hiihtovälineitä, joulukuusenkoristeita kuin astioita jouluruokia varten. Tänään kurvaamme matkaan Pyhälle, sinne meidän lempipaikkaan pohjoisessa. Koskaan emme ole jouluja…

Salvia meets kurpitsa

Helppoa joulunalusruokaa, osa kaksi. Salvia ja kurpitsa solmivat tosi maukkaan liiton tässä pastassa, jonka ohjeen löysin Hesarista taannoin. Hiukan ohjeen määriä olen vain muunnellut, esimerkiksi kurpitsaa tuntui tulevan alkuperäisessä ohjeessa liian paljon – niin hyvää kuin se onkin. Olen käyttänyt pastaan kurpitsaa, jota kaupasta on sattunut löytymään, tässä tapauksessa myskikurpitsaa. Sen sijaan salviaa olen laittanut…

Kiva talvikeitto

Kun joulukiireuden määrä tuppaa kasvamaan joulun lähestyessä, on kiva kokata jotain tosi simppeliä, mausta toki tinkimättä. Olen poiminut tänne joulukalenteriin pari reseptiä, jotka on kiva pyöräyttää juuri nyt ennen kuin jouluruokien nauttiminen alkaa. Molemmissa on, ihan sattumalta, kurpitsaa. Tässä resepteistä ensimmäinen. Sain sen hepoatallimme kahvion ihanalta pitäjältä Krisseltä. Erään kerran keittoa söin tallilla ja tykästyin…

Yksitoista äitiyttä

Tämän Kaija Juurikkalan Äitikirjan voisin antaa lahjaksi äidille kuin äidille: vanhalle, nuorelle ja kaikille siltä väliltä. Elokuvaohjaaja-kirjailija Kaija Juurikkala kertoo kirjassa yhdestätoista äidin roolistaan, itsestään niin nuorena äitinä, uusperheen äitinä, sijaisäitinä kuin isoäitinä. Eikä hän yritä olla kiiltokuvaäiti, vaan antaa itselleen (ja lukijalle) luvan olla myös ailahtelevainen, levoton, huonosti nukkuva, joskus kilahtava ja unohteleva äiti….

Pakettitalkoot etuajassa

Musa oli kummien luona perinteeksi muodostuneissa piparitalotalkoissa, joten me saatiin herra H:n kanssa tonttuilla eli hoitaa jouluasioita. Ehdittiin siis pitää pakettitalkoot jo nyt! Ja kun herra H valmisti meille illallisen, joka syötiin kynttilänvalossa kotosalla, tuntui että saatiin itse yksi ihana joululahja jo etukäteen. Ihmeteltiin kyllä sitä, kuinka hiljaista kotona oli ilman kuusiveetä. Ihan parasta oli…

Kuusella koreasti

Joulukuusi tuli meille tänä vuonna jo marraskuun lopulla. Lupasin Musalle oman pikkuruisen kuusen jo hyvissä ajoin. Ja kuinka se onkaan tuottanut iloa! Joka kerta kun katson kuusta, minulle tulee hyvä mieli. Kuusi on minulle yksi joulun rakkaimpia asioita. Lapsuudenkodissa joulukuusi kannettiin sisälle vasta aattona. Muistan kuinka ihana havun tuoksu oli, kun suoraan metsästä tuotu kohmeinen…

Kotimainen helmi

Jos minun pitäisi valita vuoden hulvattomin kotimainen romaani, se olisi tämä Meri Kuusiston Amerikkalainen. Kuusiston esikoisromaanin päähenkilöt, Susette ja Hermanni, ovat vähän hukassa elämässä. Mutta niin ihmisiä isolla iillä. Tarina käynnistyy, kun Susette löytää amerikkalaisen jalkapallon pesulasta. Hermanni asuu Helsingin keskustassa kerrostalon katolla. Yhtään enempää ei tee mieli paljastaa, jottei veisi sopivan vinosta tarinasta yhtään…