Talo kylän keskellä

VIIKON OIVALLUS Ajattelin kertoa teille yhdestä mahdottoman mukavasta paikasta, jossa minun on tänä syksynä tullut vietettyä aikaa. Kyseessä on kaupunginosamme (itse kutsun tätä kyllä pikkukyläksi) kylätalo Palttina. Siellä saman katon alla ovat muun muassa asukaspuisto ja päiväkoti – ja monenmoista muuta toimintaa lasten jokaperjantaisesta temppuradasta aikuisten astangajoogakurssiin. Viisi vuotta sitten asuntomessujen yhteydessä valmistuneen kylätalon ovet…

Enää alle kuukausi!

VIIKON OIVALLUS Tässä lunta odotellessa (kaipaan jo niin sitä ja kaikkia mukavia talvilajeja) olen koekanisoinut itseni. Nyt kotona ollessa ehdin olla Musan kanssa ulkona päivänvalon aikaan, mutta onko se jotenkin tuntunut omassa vireystilassa? Mutta ennen kuin vastaan kysymykseen pari pikamuisteloa siitä, miten tajusin aikoinaan olevani valolla käyvä ihminen. Joskus ammoisina opiskeluaikoina aloin huomata aina samaan…

Uni hyvin, kaikki hyvin

VIIKON MUSA Kun Musa on herännyt tänä aamuna täysin tapojensa vastaisesti aamuneljältä (pirteänä kuin mikä) ja me molemmat olemme kärvistelleet muutaman päivän pienessä nuhakuumeessa, tajuaa parikin asiaa. Ei sillä, ettenkö olisi niitä aiemminkin tiedostanut, mutta tällaisena päivänä ne näyttäytyvät erityisen hyvin. Niin moni asia on mennyt niin hyvin siitä päivästä saakka, kun Musasta tuli lapsemme….

Arvon ruoka ansaitsee

VIIKON MUUTOS Ajankohtaisen kakkosen Ruokailta veti minut ruudun ääreen tällä viikolla. Tuossa jokin aika sittenhän jo aavistelin täällä Luonnonkiharassa, että joku ruokaan liittyvä kuumottava keskustelu A2:n toimituksessa on varmasti suunnitteilla. Olin jo aikeissa suunnata höyhensaarille, sillä niin ennalta-arvattavia latuja väittely kulki suurimman osan iltaa. Sieltä omasta poterosta pommitettiin muun muassa karppaajia ja luomuruokaa. Huoh. Mutta…

No mutta mikä loistava idea

VIIKON OIVALLUS Sain muutama päivä sitten kutsun tulla piristymään teatteriin. Samalla me paikan päälle kutsutut bloggarit pääsimme kurkistamaan sananmukaisesti kulissien taakse. Kyseessä oli Helsingin kaupunginteatterin Studio Pasilassa pyörivä musiikkiteatteri-ilopilleri Striking 12. Se sai ensi-iltansa 4. marraskuuta. Tai oikeastaan kyseessä oli minun mielestäni enemmänkin live-keikka, jonka juonena kulkee vanha tuttu satu Pieni tulitikkutyttö. Ennen esityksen alkua…

Porkkanakakun uudet vaatteet

VIIKON RUOKAHERKKU Isänpäivän kunniaksi innostuin pipertämään porkkanakakusta päivitettyä versiota. Ohjeen löysin joskus viime talvena Glorian ruoka & viinistä. Porkkanakakun uudet vaatteet koostuivat tällaisista tykötarpeista: Kakun väliin laitettiin tutun tuorejuustotäytteen lisäksi herkullista appelsiini-porkkanamarmeladia. Keitin aurinkoista marmeladia kerralla enemmänkin purkkiin. Suuritöisimmiksi osoittautuivat kakun koristeet eli inkiväärillä ja tähtianiksella maustetussa siirapissa muhineet porkkananauhat. Kakun pohjan, marmeladin ja porkkananauhat…

Nyt moikataan lapasilla

VIIKON OIVALLUS Hyvillä asioilla on tapana tapahtua. Ja levitä, uskon myös. Niin kuin sillä, että kirjoitin muutama päivä sitten moikkauksen hyvää tekevästä voimasta. Seuraavana päivänä soi puhelin. Vanha tuttuni kertoi moikkauslapasista, jotka ovat juuri tulleet markkinoille. Niiden takana on vuonna 2010 perustettu Moiko-niminen helsinkiläinen designyritys. Ja mitä lukikaan tiedotteessa, jonka sitten sain viestintätoimistossa töissä olevalta…

Maailma kuin taideteos

VIIKON KUVAT Maailma oli tänä aamuna taideteos, huurteinen ja kimaltava. Löysimme Musan kanssa polun varresta (luultavasti) syksyn viimeiset suppilovahverot.

Äiti, ootsä jo ihan lettu?

VIIKON MUSA Oletteko huomanneet, kuinka jokaiselle perheelle muodostuu oma kieli? Itse sitä pälättää tätä kieltä mutkattomasti ja sen kummempia ajattelematta, mutta ulkopuolisen korvissa se saattaa kuulostaa aika eksoottiselta, jopa mystiseltä. Tässä esimerkkejä meillä Musan kanssa muodostuneesta kielestä. Mukana myös suomennukset. Missä siinä talossa on pingpongi? Missä sen talon ovikello on? Äiti, ootsä jo ihan lettu?…

Valoa tomun tilalle

VIIKON MUUTOS Pohdiskelin jokin aika sitten postauksessani sitä, mikä elämässäni on ihan konkreettisesti muuttunut viime kuukausina. Tuo postaus löytyy täältä. Ihan ensimmäisiä mieleeni tulleita asioita tuota listaa kirjoittaessani oli se, kuinka olen kuluneen puolen vuoden aikana sanonut monille uusille asioille ja kokemuksille: kyllä. Se varmasti johtuu siitä, että juuri nyt elämässäni on yksinkertaisesti enemmän tilaa…

Nenä päähän

Perheemme perinteisiin on viime vuosina kuulunut Nenäpäivän vietto. Niin tänäkin syksynä. Teimme saunan jälkeen popkorneja ja katselimme sitten televisiosta Ville Myllyrinteen ja Kari Ketosen raporttia länsiafrikkalaisesta Sierra Leonesta. Näyttelijät vierailivat insertissä kahdessa kylässä, joista ensimmäisessä juomavesi otettiin lammikosta, jossa pestiin myös vaatteet ja jossa kellui muun muassa muovia. Nuori äiti piti sylissään ripulista kärsivää pienokaistaan….

Elän saan-elämää

VIIKON SITAATTI. ”Taantumaa seuraa taantumus. Se on näistä kahdesta se pahempi.” Toimittaja Johanna Korhonen, HS 2.11.2011. Arvostamani toimittaja Johanna Korhonen puuttui Helsingin Sanomien kolumnissaan vinksahdukseen, joka on minuakin mietityttänyt paljon viime aikoina, kun iso paha taantuma mörköilee jokaikinen päivä vastaan jossakin uutisessa, keskustelussa tai lauseenpätkässä. Että miksi se paniikkinappula menee niin nopeasti pohjaan, pelko kasvaa…