Näkemiin, amaryllis

Otsikkoon kirjoitin toiveikkaasti: näkemiin. Päätin näet ensimmäistä kertaa yrittää saada tämän komean kaverin kukkimaan seuraavana jouluna. Jälleennnäkemisen hennossa toivossa siis (puutarhakoulussa  käsiteltiin kaikkein niukimmin viherkasveja, joten tunnen olevani vähän heikoilla jäillä). Amaryllis, tai siis Hippeastrum-sukuun kuuluva jaloritarinkukka oikealta nimeltään, kukki meillä kahteen keraan. Toiselle kierrokselle se lähti, kun katkaisin ensimmäisen kukkavanan. Toinen oli jo tomerana…

Parhaat piparit

Medborgare, täten julistan tämän piparitaikinan parhaaksi koskaan. Muistan itsekin etsineeni hyvää taikinaa, selanneeni lukuisia reseptejä ja kokeilleeni eri versioita vuosia sitten, kunnes !bingo! löysin tämän. Nostan reseptin tänne uudestaan noista vanhoista postauksista ilahduttamaan joulunaikaa. Tänään leipoessa huomasi taas syyt siihen, miksi tämä pipariresepti toimii: 1. Taikina pysyy uskomattoman hyvin kaulitessa kasassa (epäilemättä sen sisältämän huikean…

Kuusi numero yksi 

Joulukuusi pääsi meillä tänä vuonna hyvissä ajoin sisälle. Isompi hankitaan sitten lähempänä aattoa, mutta tämän pikkuisen sain isältäni jo puolitoista viikkoa sitten. Olin ajatellut itse mennä kuusen sahaamaan metsästä mummolareissulla. Mutta eihän se nyt käynyt päinsä isälle, joka on aika monta joulukuusta elämänsä aikana metsästä valinnut. Kovasti kauniin yksilön löysi nytkin. Ihana on tätä katsella….

Jouluruusu tuo joulun

Yksi joulukukka on minulla ylitse muiden. Jouluruusu. Se tuo meillä joulun kotiin. Siksipä taas viime viikolla matkaan lähti lempikukkakaupastani tämä Helleborus nigel, vaaleajouluruusu. Se on soma ilmestys talven keskellä. Kukat ovat herkät, mutta lehdet toista maata. Tummanvihreät lehdet ovat jämäkkää tekoa. Olohuoneessa kököttävä jouluruusu on täynnä nuppuja, joten toivon, että siitä riittää iloa pyhiin saakka. Se…

Lumoava tuurenpihlaja

Kun minulta kysyttiin, mitä aion istuttaa pihallemme, ihan ensimmäinen vastaus oli: tuurenpihlajan.  Se on kaunis kaikkina vuodenaikoina ja keväällä heräilee hyvissä ajoin ennen muita. Puun tunnistaa ilman lehtiäkin isoista, tummista silmuista, jotka ovat koskettaessa tahmeat. Pontevat versot ovat kynänpaksuisia. Lehdet kasvavat vauhdikkaasti; puu ei säikähdä Suomen keväthallojakaan. Tykästyin tuurenpihlajaan puutarhakoulussa, jossa ihastelin sitä lounaalla ja kahvilla Marketanpuiston kahvilassa käydessäni. Jos…

Vaihtoehtoja tuijille

Tätä ilostuttajaa katselen keittiön ikkunasta. Kyseessä on koreanpihta, Abies koreana. Sen muhkea olemus saa aina hyvälle tuulelle. Tutuille tuijille on tarjolla runsaasti vaihtoehtoja. Varsinkin nyt, kun värit luonnossa niukkenevat ja sääennusteissa näkyy jo lumihiutaleita, havupuut ovat kaivattuja piristyksiä pihassa. Tykkään niistä muutenkin paljon, ja tuttujen tuijien lisäksi tarjolla on runsaasti vaihtoehtoja. Kuten tuossa aiemmin tuli…

Aniksen tuoksua

Ei hassumpi päivä tänään. Se näet sujahti aniksentuoksuisessa työharjoittelussa. Tänään sadonkorjuuvuorossa oli salaattifenkoli, Foeniculum vulgare. Se on suosikkiraaka-aineitani keittiössä juuri hurmaavan aniksen makunsa vuoksi. Pulleat lehtikannat maistuvat minusta erityisen hyvin kalan kanssa. Myös fenkolinsiemeniä olen käyttänyt ruoanlaitossa; niissäkin anis maistuu mukavasti. Meneillään on viimeinen työharjoittelujaksoni puutarhakoulussa. Viisi viikkoa kuluu sadonkorjuussa helsinkiläisen Herttoniemen ruokaosuuskunnan pellolla –…

Katse lehtiin päin!

Mitä kauemmin olen intoillut puutarhailun parissa, sitä enemmän on perennoissa, siis monivuotisissa kukkivissa, kääntynyt katse kukista lehtiin. Niiden muotoihin ja väreihin: kuinka niitä voisi näppärästi yhdistellä. Hyvä esimerkki on tuo yllä oleva sormivaleangervo, Rodgersia aesculifolia. Komealehtinen perenna viihtyy varjossa ja kukkii keskikesällä. Se on ihanan muhkea ilmestys perennapenkissä. Jopa metrin korkuiseksi ponnistava valeangervo leviää isosta…

Rikkojen salattu elämä

Lupasin kertoa, missä uudisrakennuksemme pihalla mennään. No tässä. Muun muassa. Rikkoja vastaan taistellessa. Tekisi mieli sanoa, että älkää tehkö niin kuin minä tein. Ja että suutarin lapsilla ei ole, no tiedätte mitä. Kun kevät ja kesä kului muiden pihoja rakentaessa ja hoitaessa, oma jäi vähän hunningolle. Toisaalta ajattelen, että saan olla iloinen, kun piha ei…

Haaveiden piha

Piirsin tulevan pihamme jo viime talvena, kun talo oli vielä raksahässäkkä. Miltä piha näyttäisi kymmenen vuoden kuluttua pihakeittiöineen ja kasvihuoneineen. Haaveilu kun on olennainen osa puutarhailua. Suunnitelma on elänyt jo moneen kertaan. Viimeksi eilen kumitin sitä ja piirtelin uusia herkkuja, kun piipahdin puutarhamyymälässä. Hortoilin tunnin haaveilemassa, minulta kun tuppaa menemään ajantaju kyseisissä paikoissa. Tämä kesä…

Tervetuloa pihalle

  Tervetuloa tänne Luonnonkiharaan! Blogin täyttää puutarhailun lumo – pihaintoilijan arkea unohtamatta. Siis taistelua rikkaruohoja vastaan, mullan täyttämiä kynnenalusia, savessa uivia saappaita. Aluksi muutama sana blogista ja itsestäni. Olen viittä vaille valmis puutarhuri. Aloin opiskella tätä toista ammattia syksyllä 2013, ja puutarhurin paperit minulla pitäisi olla taskussa tänä syksynä. Tai minusta tulee trädgårdsmästare, sillä opiskelen ruotsinkielisessä oppilaitoksessa….

Lindströmin uudet kujeet

  Tätä purilaista on meillä viime kuukausina popsittu kerran jos toisenkin. Herra H:n mielestä olen jäänyt jo vähän jumiin siihen. Mutta minkäs teet, kun tämä lindströminpihvien uusi koti on niin näppärä päivitys klassikosta. Reseptin löysin taas vanhasta suosikistani, Glorian ruoka & viinistä.  Olen vähän oikonut ja säätänyt reseptiä, esimerkiksi piparjuurta on paljon enemmän tässä versiossa, koska se…