MERIPÄIVÄKIRJA. Kökar-Brunskär.
Päätimme lähteä Kökarista hyvän sään aikana. Sananmukaisesti. Kökarin itäpuolella olevia laajoja selkiä ei halua ylittää kovassa kelissä, jos on pieninkin mahdollisuus sellaiseen, kuten nyt. Viime kesänä herra H kipparoi Kihinselän navakassa myötätuulessa, jonka nostattama aallokko tuntui meidän pienen Repen sitloorassa sikakuoppaisena kyytinä.
Kitkuteltiin purjeilla muutama tunti miedossa länsituulessa. Brunskäriä lähestyessä alkoi vähän sydän pamppailla, kun kiikareilla tiiraillessa näkyi vain pari mökkiläisten yksityislaituria. Olimme nääs aika vanhoilla tiedoilla liikkeellä, lukaistuna vain saarta kehuva Vene-lehden artikkeli vuodelta 2007.
Ainahan sitä olisi kallioon kiinnitys ollut vaihtoehtona, mutta löytyihän sieltä suojaisa vieraslaituri, johon mahtuu 3-5 venettä. Meillä oli seurana kaksi venekuntaa.
Tuli korkattua Repen kannella riippukeinukin ennen kuin keli viileni.
Ukkoskuurot pyyhkivät saaren ohi pari kertaa. Muttei yli. Illansuussa läksimme hyvin viitoitetulle kahden kilometrin luontopolulle. Polku vei saaren näköalapaikalle, josta kelpasi ihailla Brunskärinselän näkymiä.
Musa löysi paluumatkalla kavereita näistä luomuruohonleikkureista, jotka olivat partunoineet ansiokkaasti rantaruovikkoa. Opeteltiin avaran luonnon perusasioita. Sarvenaluista: ”Äiti, miks näillä on kiveä päässä?” Ruohoa jauhavista leuoista: ”Miks ne puree hampaat pois?”
Auvoisasta Brunskäristä taisi tulla meidän mansikkapaikka. Tiettävästi siellä on ollut jo 1500-luvulla kalastajakylä. Saari on yksityisomistuksessa, mutta vierasveneilijät ovat sinne tervetulleita. Ympärivuotisia asukkaita ei ole, mutta kesäasukkaita muutaman tuvan verran.
Ja taas ihailin näitä saaristoluonnon värisommitelmia.
Tällainen nykypäivänä harvinainen näkykin löydettiin. Talvisapuskaa lampaille.
Kannattaa muuten säästää laivakassaan käteistä, kun menee Brunskäriin. Vapaaehtoinen satamamaksu on 10 euroa. Ja laiturilta löysimme myös tuliaisiksi tällaista herkkua.
Ai niin. Kökarin kohdalla unohtui laittaa meriveden lämpötila. Satamatoimistossa Sandvikissä sanoivat, että 20 astetta. Mutta taidan luottaa enemmän naapurivenekunnan mittaustulokseen: 16,5 astetta. Sen verran hyytävältä se tuntui saunastakin loikattuna.
LUONNONKIHARA 