Saaristomeren Lappi

Meripäiväkirja

Päivä 17, 30.7.2018, Utö-Jurmo

Pakko vielä hetki tunnelmoida Utössä. Kaikki aamukahvihetket tuntuvat näissä venereissuissa ihanilta: se erityinen tunne, kun saa sitloorassa kääräistä kätensä lämpimän mukin ympärille ja kaikessa rauhassa herätä uuteen päivään (siis jos ei ole aikainen aamulähtö tiedossa).

Mutta se, että sai nauttia aamukahvinsa vielä tätä majakkaa katsellen! Se teki hetkestä vielä erityisemmän.

Kahvin jälkeen pulahdin aamu-uinnilla. Oliko tämä leppeästi liplattava vesi todella se meri, joka vielä edellisenä päivänä möyrysi veneen ympärillä?

Vielä ennen lähtöä piipahdin juttelemassa Hanna Kovasen kanssa. Tarmokas Hanna tarjoaa B&B majoitusta kylässä, tekee opastuksia Utön majakassa, emännöi kahvilaa ja on muutenkin vierasvenesataman sielu.

Saaressa voi muuten majoittua ympäri vuoden, ja itse olen jo jonkin aikaa haaveillut siitä, että pääsisin Utöhön sydäntalvella, kun ulkosaaristossa liikkuu muuten aina kukkeimman kesän aikaan. Hannas horisont toivottavasti siis kutsuu jonain talvipäivänä.

Juteltiin Hannan kanssa poikkeuksellisesta kesästä ja muutenkin elämästä kylässä. Kesä koitti Utössäkin tänä vuonna ennennäkemättömän aikaisin ja oli vilkas kuin mikä. Puhuimme myös siitä, millä asenteella veneilijät ovat Utössä ja ylipäätään saaristossa liikkeellä. Itse ajattelen, että saan mahdollisuuden mennä vieraaksi saareen, jossa asukkaat elävät arkeaan. Sitä kunnioittaen olen käymässä. Hanna kertoi, että joskus tullaan Utön kylälaituriin myös asenteella, että eikös minun jahtini mahdu tähän laituriin kylkikiinnitykseen. No, laituri sattuu olemaan Utön kylän ja myös kahden luotsiveneen kotilaituri.

Mutta sinne Jurmoon, jonne päästiin pösöttelemään aivan oivassa tuulessa. Tuuli oli mukavan napakka, mutta aallot olivat rauhoittuneet edellisestä päivästä, vaikka ne edelleen olivat Jurmon selällä mukavan muhkeat. Isopurje ja etunen olivat koko komeudessaan juuri sopivat keliin, joten päästiin kryssimään niillä kivasti sivuvastaiseen. Menokaan ei enää ollut liian kuoppaista.

Tämä Jurmo (alkumatkasta käytiin siellä Ahvenanmaan puolellla olevassa Brändön Jurmossa) on tuttu muutamalta kesältä. Luonto siellä on kuin Suomen Lapissa: kanervikko tuoksuu saarella pyöräillessä ja onpa siellä oma huippukin, Högberget, jonne kiipeäminen käy kuntoilusta.

Me se sijaan otimme satamakonttorissa Jurmo jopot vuokralle kapteenin kanssa sillä aikaa, kun miehistön nuorimmainen otti fudismatsin satamassa. Ajeltiin Jurmon kauniille pienelle kirkolle.

Kirkon edustalla laidunsivat saaren vekkulit ilmestykset: alpakat.

Ilokseni Jurmosta löytyi nyt tiskeille kuivan maan pesupiste. Vieressä on kaivo, josta itse kukin voi pumpata makeaa vettä pesuun ja seuraavalle tiskaajalle. Kovin vaan oli hiljaista pesupisteellä.

Tiskivesi ei päädy täällä tiskatessa mereen.

Yhteysalus Eivor visiitillään laiturissa.

Piipahdettin vielä ennen lähtöä hakemassa muonavarastoon täydennyksiä satamakonttorin yhteydessä olevasta kaupasta, joka onkin mitä loistavimmin varusteltu saaristokauppa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s