Puolimatkan krouvissa

Meripäiväkirja

Päivä 10, 22.7.2018, Jurmo-Bärö

Jurmosta lähtiessä päästiin tiukalla kryssikulmalla vastaisessa etelätuulessa puolitoista tuntia porhaltamaan. Alussa saarien välissä tuli tuttuun tapaan puuskia, joten otimme etupurjetta vähän sisään. Avoimella tuuli tasoittui. Mukavan purjehduspätkän jälkeen kurssi kääntyi kokonaan vastaiseksi, eikä kapeassa rännissä luoviminen innostanut, joten loppumatka meni moottorilla puksutellessa.

Otettiin seuraavaksi määränpääksi Bärö, jonka Glada Laxen -ravintolan ahvenia on ylistetty läpi saariston. Eikä turhaan.

Mutta ei mennä vielä ruokaan. Rantautuminen Bärössä oli mitä mukavin, kiitos laituri-isännän, joka näytti, minne sujauttaa Rebecca. Ankkuri alas, ja sinnehän me, kahden muhkean ruotsalaispurjeveneen väliin. Oltiin tukevasti suomalais-ruotsalaisen sandwichin keskimmäinen palanen.

Laituri-isäntä vinkkasi, että varaus ravintolaan kannatti tehdä saman tien. Täyteen oli tupa tulossa.

Ennen ruokailua testattiin kelluva tynnyrisauna, mutta se oli kyllä melkoinen sauna. Kun kiukaan luukun avasi, tuprahti savu saunaan. Kun se oli kiinni, hormi ei vetänyt kunnolla. Silmiä kirveli. Kapteeni analysoi, että syypää oli liian lyhyt hormi. Onneksi veteen pinkaisi suoraan saunasta. Saunatähtiä meidän raati antoi 1/5.

Seuraavana aamuna laituri-isäntä aloitti saunan lämmityksen hyvissä ajoin.

Mutta se ruoka. Se sai meidän venekunnalta saaristoravintolatähtiä 5/5. Ruoka oli pökerryttävän hyvää: alkuun otin lohitartaria, kapteeni graavattua lohta ja siikaa. Lisukkeina oli omena-fenkolisalaattia, uusia pottuja ja mustaherukkakastiketta. Pääruoaksi otimme ne kuuluisat Glada Laxenin ahvenet. Erityisesti niitä siivittänyt sitruunainen kastike oli ihan itkettävän maukasta. Nam! Kuvia en joutanut edes harkitsemaan, saati ottamaan.

Venekunnan nuorimman alkupalan, lampaan, keittiö unohti. Mutta unhoitusta kävi ravintolan superystävällinen omistaja Henrik pahoittelemassa. Moka korjattiin ammattilaisen ottein: alkupalasta keittiö teki valtaisan pääruoan nälkäiselle 9-vuotiaalle. Se katosi viimeistä suupalaa myöten. Pöydässä ollutta toista venekuntaa vähän nauratti, kun ”alkupalan” lisäksi pöytään kannettiin samaan aikaan pääruoka, lasten makkaraperunat. Sekin katosi suitsait. Ja kapteeni oli lisäksi katsovinaan laskusta, ettei ”alkuruokaa” lainkaan veloitettu.

Vasta jälkkäri, mansikkajuustokakku, oli hyvältä ruoalta aikaa taltioida.

Ravintola sijaitsee vanhassa merivartioston rakennuksessa. Merivartiosto toimi tällä Bärön saarella Kumlingen naapurissa kolmisenkymmentä vuotta vuoteen 1993 saakka.

Seuraavana aamuna kävin vielä ihastelemassa ravintolan hyötypuutarhaa. Siellähän sitä lähiruokaa kasvoi. Ja laventeliakin kallionkolossa.

Vielä yksi kuva-arvoitus. Vinkki: retkiveneemme Rebeccan masto ei näytä pienemmältä syvyysvaikutelman vuoksi.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s