Se toinen Jurmo

Meripäiväkirja

Päivä 9, 22.7.2018, Uusikaupunki-Jurmo

Lähtö Ukista venähti pitkäksi, kun pojat halusivat pelata jalkapalloa. Ei raaskinut hoputtaa, kun veneellä Musa ja joukkuekaveri kävivät pitkät taktiikkapalaveritkin ennen peliä. Jopa venyteltiin!

Tuuli oli valitettavasti hiipunut iltapäivällä, joten purjeet kävivät ulkona vain hetken. Saavuimme Brändön Jurmoon vasta iltayhdeksältä, mutta jollakin hulluntuurilla saimme Rebeccan kylkikiinnitykseen paraatipaikalle, josta oli juuri lähtenyt vene. Laiturilla oli vastassa erittäin ystävällinen, jo hyvissä ajoin meille kiinnittymisvinkin viittoillut venenaapuri, joka kertoi, että muutama meitä aiemmin satamaan tullut oli mennyt jo ankkuriin tai kalliokiinnitykseen. Vinkki siis: no panic, jos laiturissa ei ole tilaa, Jurmossa on hyviä kalliokiinnityspaikkoja ja ankkuroitumismahdollisuuksia.

Mutta ehkä meidän hyvä tuuri juontuikin siitä, että miehistön nuorin jäsen on jo kaksi kertaa löytänyt neliapilan. Pitänee silittää tätä meidän onnenapilaa monta kertaa myötäpäivään…

Satama illan hämyssä.

Aamulla napattiin fillarit vuokralle ja lähdettiin tutustumaan tähän Jurmoon, jossa ei ole aiemmin oltu. Siellä toisella ulkosaaristossa on kyllä vierailtu muutaman kerran.

Löysimme kylän raitilta ehtaa saaristolaistunnelmaa ja luontopolun, joka oli merkitty valkoisin kukin. Sen sijaan saarella laiduntavasta ylämaankarjasta tavoitettiin vain tuoksu. Lokkien kirkuna johdatti meidät sykähdyttävän näyn äärelle: merikotkahan se siellä liitelemässä lokkien keskellä! Kuvaa valitettavasti ei ole esitellä, niin vastavaloon kotka ja lokit vetivät takaa-ajonäytelmänsä.

Matkalta löytyi minikissan minikesätupa.

Ja voi että! Vielä ennen pyörien palauttamista pulahdimme uimaan kylän laiturilta, joka on kivenheiton päässä satamasta. Vesi oli ihanasti vähän viileämpää (enpä olisi uskonut, että tätä tulisi Suomen kesässä sanottua) mutta kun sinne pääsi, ei olisi pois millään malttanut tulla. Levästä ei ollut tietoakaan.

Vaikka sataman saunaa ja ravintolaa emme ehtineet Jurmossa testaamaan iltakukkuilumme vuoksi, meille jäi tästä saaresta selvästi plussamerkkinen vaikutelma. Ei se ehkä saariston kodikkain ollut, mutta silti mukavasti omaa elämäänsä letkeästi elelevän kylän keskipiste.

Lossin näköinen jyryytteli illalla vielä naapurisaareen, mutta sekin lopetti ihan ihmisten aikoihin. Ja koska tuulta ei taaskaan ollut yöllä, nukuimme makoisasti kuin pikkubabet kylkikiinnityksessäkin.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s