Soma Helsingholmen

Meripäiväkirja

Päivä 4, 17.7.2018, Hiittinen-Helsingholmen

No voi että mikä uusi ihana saari taas löydettiin, vaikka Saaristomerellä ollaan aika monessa ihanassa saaressa jo vuosien mittaan saatu käydä. Miedossa tuulessa taas matkattiin Hiittisistä kohti Helsingholmenia. Tuli purjeita ulkoilutettua, vaikkei mitään vauhdin hurmaa ollutkaan. Lopussa tuultakin alkoi viritä kivasti.

Laiturissa oli vielä hyvin tilaa, kun saavuimme myöhäisen iltapäivän tunteina. Oli heti aivan pakko päästä uimaan, joten nappasimme uimakamat mukaan. Saarta kiertävän polun varrelta löytyi tämä ihanuus.

Luonnonranta ei ollut pikkukivipohjineen helpoin mennä uimaan, mutta lopputulos, raikkaassa vedessä kastautuminen, palkitsi.

Kävelimme läpi männyltä tuoksuvan metsän. Nappasin muutaman auringon lämmittämän mustikan polun varrelta. Muuta ei täydellisen joutilaaseen kesäpäivänä sitten varmaan tarvitaan.

Polun varrelta löytyi aivan täydellinen kiipeilypuu.

Satamassa ihastelin räystäspääskyjä, jotka alkavat olla harvinaisuus. Muistan kuinka ne lapsena täyttivät kesäpäivät ja räystäiden aluset liverryksellään. Mutta muistelen lukeneeni, että niiden kannoista on hävinnyt yli 80 prosenttia.

Iloisista luontouutisista unohtui kertoa, että matkalla Hiittisiin näimme hylkeen! Siellä se sukelteli aivan väylän vieressä Hiittisten seudulla. Samalla matkalla pesällään istuskeli myös kaksi kalasääskeä.

Mutta vielä takaisin Helsingholmeniin. Illalla namistelimme jäätelöt alla vaahterapuun (!). Acer platanoides ei ole ihan tavallinen ilmestys saaristossa.

Ukkelit lähtivät vielä kalaan laiturille, ja saaren kissat olivat oitis jyvällä siitä, mikä homman nimi on. Ahvensoppaa ei saatu, mutta saaren kissat ruokittua särjillä.

Illallisen jälkeen kelpasi kuurata tassut.

Seuraavana aamuna olo oli ihan zen, kun päästiin aamusaunaan. Ei voisi päivä paremmin alkaa kuin löylyillä ja uinnilla. Meri on tänä kesänä lämmennyt pariinkymmeneen asteeseen, ja sehän on ihan luksusta.

Puulämmitteinen sauna tarjosi somat löylyt. Kiitos saaren ystävällisen isäntäperheen, kun tarjoavat kesävierailleen moista ylellisyyttä.

Helsingholmenilla aamusaunassa.

Ja sekin vielä, että illalla otettiin vieraiden sämpylätilaukset ja leivottiin ne aamuksi. Oijoi. Lämpöisiin sämpylöihin voita päälle ulkoilma-aamiaisella veneen sitloorassa. Meni aika monta.

Ja kun ruuasta tuli nyt puhe (se on aina ehdottoman tärkeää meidän venereissuissa), Helsingholmenilla on myynnissä myös lämminsavustettua lohta, kalastajaperheen saarella kun ollaan.

Oijoi, lämpöiset sämpylät aamulla.

Olisimme kyllä toisenkin yön viihtyneet saarella. Mutta pentteri huuti tyhjyyttään ja roskapussit täysinä, joten suuntasimme kohti mieluisaa ja tuttua tankkauspaikkaa, aina aurinkoista Nauvoa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s