Vaihtoehtoja tuijille

Tätä ilostuttajaa katselen keittiön ikkunasta. Kyseessä on koreanpihta, Abies koreana. Sen muhkea olemus saa aina hyvälle tuulelle.

Tutuille tuijille on tarjolla runsaasti vaihtoehtoja.

Varsinkin nyt, kun värit luonnossa niukkenevat ja sääennusteissa näkyy jo lumihiutaleita, havupuut ovat kaivattuja piristyksiä pihassa. Tykkään niistä muutenkin paljon, ja tuttujen tuijien lisäksi tarjolla on runsaasti vaihtoehtoja.

Kuten tuossa aiemmin tuli kerrottua, oma piha joutui vähän odottamaan, kun tein puutarhakoulun työharjoitteluja. Sain vasta loppusyksystä väkerrettyä ensimmäiset istutusalueet. Mutta ilo oli sitten sitäkin suurempi, kun ensimmäiset puut ja pensaat olivat mullassa.

Oma piha rakentuu pikkuhiljaa.

Toisaalta, itse suhtaudun pihan laittamiseen niin, että se oma piha rakentuu pikkuhiljaa. Piirsin pihastamme jo viime talvena suunnitelman, jota olen kutsunut kymmenvuotissuunnitelmakseni. Siinä piha on, kesäkeittiöineen ja kasvihuoneineen, sitä mitä kuvittelen sen olevan kymmenen vuoden päästä. Nyt pihallamme on vasta terassi, siirtonurmikko ja pari istutusaluetta.

Miksi mielestäni hiljaa hyvä tulee? Tässä joitakin syitä:

1. Pihan toiminnot. Ne alkavat hahmottua sitten, kun asuu uudessa kodissa. Mistä kohtaa pihalla kuljetaan, missä olisi kiva istuskella aamukahvilla, minne tarvitaan mahdollisesti näkösuojaa, minne sijoittaisi viljelylavat ja kompostin.

2. Kasvien kasvuolot. Sama juttu kuin edellisessä. Miten valo tulee tontille kasvukauden aikana: missä on aurinkoisin ja lämpimin kasvupaikka, entä useimpien kasvien rakastama puolivarjo? Onko jokin tontinnurkka erityisen kostea tai varjossa? Miten talon ja muiden rakennusten varjot osuvat pihalle? Kannattaisiko maaperästä ottaa maa-analyysi? Itse esimerkiksi yllätyin siitä, kuinka paljon valoa tulee varjoisaksi kuvittelemalleni autotallin seinustalle tontin pohjoispuolelle.

3. Kustannukset. Niin, varsinkin pintojen rakentaminen on kallista. Ja budjetti on usein rajallinen. Saa siis nähdä, milloin meidän etupihalla on tummalaattainen kiveys, josta haaveilen. Toisaalta piha on mielestäni hyvällä tavalla ikuisuusprojekti.

Mutta takaisin niihin havuihin. Toinen suosikkini on varjossa viihtyvä kanadanhemlokki, Tsuga canadensis. Se on minusta sympaattinen näky: nuokkuva hapsula. Vähän kuin havupuiden hajamielinen professori.


Kolmas suosikkini on japaninlehtikuusi, Larix kaempfri. Tätä aurinkoisella kasvupaikalla viihtyvää havua tekee mieli silitellä, sillä sen neulaset ovat ihanan pehmeät. Huomasin tuon tuosta piahtöitä tehdessäni ja ohi kulkiessani, että hiplaan niitä… Nyt neulaset ovat jo kellastuneet ja varisemassa, mutta tältä Larix toivottavasti näyttää ensi vuonnakin:


Jokerina pihaamme päätyi myös hernesypressi, Chamaecyparis pisifera ’Boulevard’. Yllätysveto se on siksi, etten oikein malttanut mieltäni. Syysistutuksista tuttu, sinertäväneulainen sypressi tykkää suojaisasta kasvupaikasta, enkä ole ihan varma, onko kasvupaikka riittävän suojaisa sille. Suunnitelmissa minulla oli tietysti mennä niin kuin olen koulussa oppinut ja rakentaa rauhassa ensiksi pihaan mikroilmasto: istuttaa ensiksi kestävät pioneerit suojaksi ja sitten herkemmät tapaukset.

Mutta tiedätte varmaan, miten vaikeaa on malttaa mielensä. Ensi keväänä olen, jos en muuta, ainakin kokemuksen verran viisaampi…


Näistä havuista ajattelin vielä kertoa tarkemmin tulevissa postauksissa. Samoin takataskussa on vielä muutama puutarhaliikkeissä bongattu erikoisuus, niistäkin lisää tulevan talven piristyttäjäksi!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s