Lumoava tuurenpihlaja

Kun minulta kysyttiin, mitä aion istuttaa pihallemme, ihan ensimmäinen vastaus oli: tuurenpihlajan.  Se on kaunis kaikkina vuodenaikoina ja keväällä heräilee hyvissä ajoin ennen muita. Puun tunnistaa ilman lehtiäkin isoista, tummista silmuista, jotka ovat koskettaessa tahmeat. Pontevat versot ovat kynänpaksuisia. Lehdet kasvavat vauhdikkaasti; puu ei säikähdä Suomen keväthallojakaan.

Tykästyin tuurenpihlajaan puutarhakoulussa, jossa ihastelin sitä lounaalla ja kahvilla Marketanpuiston kahvilassa käydessäni. Jos haluat käydä kurkkaamassa, ota siis suunnaksi Cafe Margreteberg, jonka edessä kaunis puu kasvaa. Vielä isommat ”tuuret” löydät, kun suuntaat kahvilasta päätietä Marketanpuistoon päin: parinsadan metrin päässä tien oikealla puolella on upeita yksilöitä.

Tuurenpihlajan heleänvihreät lehdet ovat tuttua kotipihlajaa (Sorbus aucuparia) isommat ja pidemmät, mutta sirommat. Siksi puu henkii minusta kivaa itämaista fiilistä. Itse asiassa tämä Sorbus ulleungensis ’Dodong’ onkin peräisin Ullungin saarelta Korean rannikon tuntumasta, josta ruotsalainen kasvitieteilijä Tor Nitzelius sen löysi. Piskuinen saari sijaitsee Japaninmerellä Etelä-Korean ja Japanin välissä.

Myös ’Dodongin’ kukinto on suurempi kuin kotipihlajan. Syksyllä lehdet sitten hehkuvat tulenpunaisina auringossa. Oranssinpunaiset, pisaramaiset marjat notkuvat isossa tertussa.

Tuurenpihjaja on rusakoiden suurta herkku, joten suojasin sen kiireen vilkkaa.

Tämä Ruotsin lahja puutarhamaailmalle on roteva, keskikokoinen puu, joka kasvaa nuorena nopeasti. Tuin sen istuksen yhteydessä – ja koska tuurenpihlaja on rusakoiden suurta herkkua, suojasin sen myös kiireen vilkkaa verkolla.

Tuurenpihlajaa ei juurikaan tarvitse leikata, mutta se kyllä sietää leikkaamista hyvin. Oma pihlajani oli sopusuhtaisen näköinen, joten poistin siitä istutuksen yhteydessä vain alhaalta yhden oksan, joka kasvoi eri kulmassa  kuin muut.

Uljaimmaksi ilmestykseksi ’Dodong’ kasvaa aurinkoisella paikalla.

Uljaimmaksi ilmestykseksi ’Dodong’ kasvaa aurinkoisella paikalla tuoreessa, keski-tai runsasravinteisessa maassa. Sitä näkee jo jonkin verran pihoilla ja puistoissa täällä Etelä-Suomessa, mutta veikkaan, että tuurenpihlaja vielä kasvattaa suosiotaan. Sen pitäisi muuten menestyä nelosvyöhykkeellä saakka.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s