Rikkojen salattu elämä

Lupasin kertoa, missä uudisrakennuksemme pihalla mennään. No tässä. Muun muassa. Rikkoja vastaan taistellessa.


Tekisi mieli sanoa, että älkää tehkö niin kuin minä tein.

Ja että suutarin lapsilla ei ole, no tiedätte mitä. Kun kevät ja kesä kului muiden pihoja rakentaessa ja hoitaessa, oma jäi vähän hunningolle.

Toisaalta ajattelen, että saan olla iloinen, kun piha ei pukkaa pelkkää horsmaa, sepeliä ja rakennusjätteitä. Herra H nikkaroi meille ison terassin ja 7-vuotias sai nurtsin fudispeleihinsä. Meillä oli tavoitteena, että pihalla voisi oleilla ensimmäisenä kesänä: grillata ja tassutella eikä kyntää savivellissä ja kuskata sitä kengissään sisälle huusholliin.

Siksi tehtiin piha vähän toisessa järjestyksessä kuin normaalisti tekisin. Asensimme siirtonurmen terden valmistuttua. Siitäkin asennusprojektista muuten lisää tuonnempana.

Mutta takaisin niihin meidän rikkoihin. Lyhyesti sanottuna: niitä riittää. Joka lähtöön. Juolavehnää, peltosavikkaa, nokkosia, voikukkaa, leskenlehtiä, ohdaketta, saunakukkaa, rönsyleinikkiä, piharatamoa, valvattia… Just name it.

Joskus olen kuullut sanottavan, ettei voi olla puutarhuri, jos ei rakasta rikkaruohoja. Niiden kanssa kun joutuu väistämättä tekemisiin, ennemmin tai myöhemmin. Usein ennemmin. Minä olen kitkemisen jaloa taitoa harjoittanut niin työharjoittelussa kuin nyt kotipihalla loppukesästä. Ja jollain oudolla tavalla myös pidän siitä. Näkee kättensä jäljen.

Otin aseeksi lapion. Niin suureksi olivat päässeet kasvamaan. Kas kun minä jätin niille oven avoimeksi herkkupöytään. Siirtonurmelle tilattua multaa jäi vielä reippaasti istutusalueille. Ja kun lähdimme talon maalausurakan jälkeen Saaristomerelle purjeilla, rikat mellastivat kotona.

Voikukka ei mielestäni ole lainkaan viheliäisin rikka.

Se vaan työntää paksun tönkköjuurensa maahan. Kun pihapiiriin ilmestyvät esimerkiksi juolavehnä, leskenlehti tai korte, kannattaa tehdä ristinmerkkejä ja kääriä pikaisesti hihat. Niiden maanalainen elämä on nimittäin vertaansa vailla.

Vieläkin muistan kasvitaulun, jonka näin koulussa juolavehnästä. Veti hiljaiseksi.


On minulla suosikkikin rikkaruohojen joukossa. Ohdakkeilla on turkasen paksu juurakko, mutta se lähtee kitkiessä yleensä helposti irti.


Yksi rikka päätyi maljakkoonkin. Peltosaunio eli saunakukka pääsi meidän etupihan portaita koristamaan.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s