Neilikka kuin minttukarkki

Olen intoillut viime aikoina leinikeistä, mutta niin vaan vaihtui perjantaikukka, kun näin meidän kylän kukkakaupassa nämä neilikat. Että voi olla vanha kunnon neilikka söpö, vai mitä sanotte? Sehän on kuin raidallinen minttukarkki.

Kaverikseen Dianthus Caryophyllys-ryhmän kaunokki sai lumipalloheisiä ja lenkillä löytyneitä pajunkissoja. Huomaan, että nyt on taas se aika vuodesta, kun vihreä alkaa vetää ihan vastustamattomasti puoleensa. Parina viikonloppuna blogiin kuvatessani huomasin, että tuli tuupattua kaikkiin kuviin jotain vihreää.

Kimpuista vielä. Tykkään usein vapaasti hengailevista freestyle-kimpuista. Siis sellaisista, jotka näyttävät kuin ne olisi poimittu niityltä puolihuolimattomasti, hups, maljakkoon. Kevät on parasta aikaa tuunata tällaisia kimppuja: ostat kaupasta lempikukkiasi ja yhdistelet niihin pensaiden ja puiden oksia. Suosikkejani ovat huumaavan hyvältä tuoksuvat herukanoksat. Ota oksat talteen, kun leikkaat puskia, ja tyrkkää ne maljakkoon leikkojen sekaan.

Mainokset

2 Comments Lisää omasi

  1. Sissi sanoo:

    Hei,

    nuo sarjassa kukkivat pikkuneilikat on kyllä somia ja istuvat monenlaisiin kimppuihin, niitä minäkin ostan mielelläni ja aina on värejä valittavaksi.Aikaisemmin, siis ennen oli neilikka mulle ihan kauhistus, kun täällä meilläpäin ne olivat hautajaiskukkia tai vietiin sairaalle potilaspöydälle! Onhan se varsinainen neilikka aika kummallinen kasvi, ohut, helposti taittuva lähes paljas varsi ja yläpäässä valtavan tiivis iso puolipallo.Tulee sitä katsellessa aina pelko varren kestävyydestä. Täällä meidän kylillä muuten vanhemmat miehet vievät edelleen isoja neilikoita vaimoilleen silloin, kun toinen on sairaana osastolla.

    Kivaa kevättä!

    Tykkää

    1. Moikka Sissi, olipas hauskaa kuulla neilikkatarinasi. Arvaa vaan olivatko ne minullekin pitkään kauhistus ja ainakin vähän vanhanaikaisia…

      Kun olin viime keväänä kukkakaupassa töissä, jotka liittyivät opintoihini, huomasin että tajuntani laajeni tässäkin asiassa. Puhuttiin usein siellä, että kyllä se vaan tuo ja tuokin kukka on kaunis, vaikka ei ole oma suosikki ollutkaan. Siinä filosofiassa on minusta jotain tosi kivaa: että pystyy näkemään kauneutta uudella tavalla uusissa asioissa. Saas nähdä miten tajunta taas laajenee seuraavan kerran!

      Ihanaa kevään jatkoa Sissi! Tänä aamuna tuijottelin jo ihastuneena maasta keittiön ikkunan alla puskevia tetenarsissin alkuja! Tökkäsin ne multaan viime pääsiäisen jäljiltä.

      –Minna

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s