Tämän kirjan ottaisin autiolle saarelle

20140122-172324.jpg

VIIKON KIRJA Minulla on kirjan jälkeinen tyhjyys. Tiedättekö sen tunteen, kun on lukenut loistavan kirjan, eikä sitten pysty tarttumaan vähään aikaan uuteen kirjaan? Tuo kirja kun hengittää ajatuksissa edelleen ja kirjan henkilöitä huomaa tuumailevansa vielä pitkään.

Minulle tuo kirja oli Chimamanda Ngozi Adichien kirja Kotiinpalaajat, joka ilmestyi viime vuoden lopulla. Suljin haikeana sen kannet viime viikolla. Pitkitin tahallani sen lukemista: annostelin kirjaa vain pieninä paloina, sillä en halunnut sen loppuvan liian pian! Tämä on minulla sen merkki, että kirja kolahtaa.

Kotiinpalaajien ytimessä on Ifemelun ja Obinzen rakkaustarina, joka alkaa jo teini-iässä Nigeriassa. Mutta sen lisäksi se on paljon muuta, monella tasolla liikkuva viisas kirja. Lämmin ja viiltävä. Inhimillinen ja karhea. Ja ennen kaikkea käsin kosketeltavan todellisen tuntuinen. Kotiinpalaajat kertoo ihmisistä kahden kulttuurin välissä. Se kertoo ulkopuolisuudesta. Se kertoo siitä, kuinka toisilla on yltäkylläisyys nimeltä vaihtoehdot – ja toisilla ei. Se kertoo elämästä, joka ei tunnu omalta. Ja lopulta… en halua paljastaa liikaa.

Ifemelu lähtee Yhdysvaltoihin opiskelemaan. Alku ei ole helppo, ja yrittäessään pitää päänsä pinnalla hän päätyy katkaisemaan välit Nigeriaan jääneeseen poikaystäväänsä. Amerikan ihmemaata aina ihaillut Obinze puolestaan ajautuu laittomaksi siirtolaiseksi Lontooseen. Sivu toisensa jälkeen ihailin sitä, kuinka rennosti romaani rullaa.

Minuun kolahti se, kuinka taitavasti Nigeriassa syntynyt ja osin Jenkeissä asuva Chimamanda Ngozi Adichie piirsi ihmiset. He näet tuntuivat pökerryttävän eläviltä. Minua hämmästytti se, kuinka pystyin näkemään heidät, niin heidän olemuksensa kuin heidän sisäisen maailmansa. Ja ymmärtämään sen, kuinka he katsoivat maailmaa.

Luin lukuisat lauseet uudestaan, herkuttelin niillä. Ja kirjan pääparin, heidän puoliaan pidin, heistä välitin, heidän matkassaan kuljin. Heidän puolestaan jännitin ja toivoin viimeiselle sivulle saakka. Kuin olisi ollut ihan iholla.

Ja sitten kirjassa on se ristiriitainen, outo tila kahden kulttuurin välissä. Ifemelu alkaa pitää Jenkeissä blogia, jossa hän kertoo muun muassa rasismista ja monimutkaisesta asiasta nimeltä identiteetti. Ifemelusta kun tulee musta vasta Jenkeissä, maassa jossa rodulla on väliä. Ifemelu ei anna asioiden vain olla. Hän puhuu, kirjoittaa, aukaisee suunsa, sanoo sen, mitä muut eivät kehtaa tai uskalla. Hän kirjoittaa blogissaan: Rakas ei-amerikkalainen musta, kun muutat Amerikkaan, sinusta tulee musta. Älä väitä vastaan. Älä sano: olen jamaikalainen, olen ghanalainen. Amerikka ei välitä. Entä jos et ollut ”musta” omassa maassasi? Sinä olet nyt Amerikassa.

Kirja tuuppi ajattelemaan myös sitä, kuinka kapeat ovat ne kiikarit, joilla muualta maailmasta tulleita ihmisiä tiirataan. Stereotypioihin on helppo vajota, tietoisesti (rasisti) tai tajuamattakin (itseään liberaalina ja suvaitsevana pitävä ihminen). Tässä minua syvästi koskettanut lainaus hetkestä, kun Obinze istuu Lontoossa illallisella menestyneen, mutta niin ällön entisen koulukaverinsa luona:

”Alexa ja muut vieraat ja ehkä Georginakin ymmärsivät, että joku pakeni sotaa tai sellaista köyhyyttä, joka musersi ihmisen sielun, mutta he eivät ymmärtäisi tarvetta paeta masentavaa horrosta, joka johtui vaihtoehtojen puutteesta. He eivät ymmärtäisi, miksi hänenlaisensa ihmiset, jotka olivat saaneet kasvaa hyvin ravittuina, mutta syvästi tyytymättöminä, syntymästään asti ehdollistettuina tähyämään muualle, alati varmoina siitä, että todellinen elämä on toisaalla, tekivät tieten tahtoen vaarallisia, laittomia asioita voidakseen lähteä, eikä kukaan heistä nähnyt nälkää, tullut raiskatuksi tai lähtenyt maan tasalle poltetusta kylästä, he kun kaipasivat vain vaihtoehtoja ja varmuutta.

Tämän kirjan ottaisin autiolle saarelle, jos sellaiselle joutuisin. Ja jos sinulla on aikaa vain yhteen hyvään kirjaan lähiaikoina, lue Kotiinpalaajat.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s