Paluu keittiöön

IMG_8685

VIIKON RUOKAHERKKU Koko kesä tuli oltua enemmän tai vähemmän veden ja tien päällä, ja sanoinkin alkusyksystä herra H:lle, että eipä olla ehditty juurikaan uusia kokkailukokeiluja harrastamaan. Mutta nyt syyskuussa innostuin taas väsäämään enemmän keittiössä. Sadonkorjuuaikaan raaka-aineet ovat niin herkullisia, että niitä onkin tullut haalittua sieltä ja täältä.

Aloitetaan siis niistä. Viikonlopun mummolareissusta kertyi joukko aarteita. Kälyn kanssa löysimme vanhasta kuusimetsästä järkyttävän paljon suppilovahveroita, jotka viime aikojen sade oli saanut puskemaan ilmoille sammalikosta. Aikaa ei kulunut lainkaan sienien haeskeluun. Tuon tuosta sen sijaan huomasin seisovani suppilovahveromaton päällä. Innokas marjastajaisäni puolestaan tuuppasi mukaan tänä syksynä poimimiaan mustikoita ja puolukoita, äitini itse tekemäänsä omenahilloa, säilykekurkkuja ja herukkahyytelöä. Ja ihan kuin siinä ei olisi ollut tarpeeksi, veljeni kehotti kaivamaan perunapellosta vielä viemisiä kotiin. Kyllä kelpasi.

Kuin aikuisten karkkia on ollut pecorino, josta en näemmä voi saada yliannosta. Sitähän me taas kesällä raahasimme Italaista kiekkokaupalla. Kahdesta ja puolesta juustokiekosta on nyt puolet herkuteltu, mutta onneksi pecorinosta riittää vuoltavaksi vielä moneen pastaan, risottoon ja muihin herkkuihin (herra H teki muuten suussasulavia, pecorinolla täytettyjä broilerin rintafileitä, joiden ympärille oli kääräisty pekonisiivu). Ja naposteltavaksi sellaisenaan.

IMG_8686

Nyt ilmojen viilennyttyä on ollut ihana nauttia herkuista, joita toin äskettäin työmatkalta Turkista. Niin, tähänhän tämä on mennyt, että reissussakin tulee ostettua tuliaisiksi lähinnä ruokaa… No mutta, ihania löytöjä tein. Sivumennen sanoen turkkilainen keittiö löi minut ällikällä, vaikka olen kerran aiemmin Istanbulissa reissunnut ja saanut nauttia maan keittiön herkullisista antimista. Yllätyin nimittäin siitä, kuinka paljon ja monipuolisesti Turkin länsirannikolla, jossa kiertelimme, käytetään vihanneksia. Niiden herkkujen määrää!

Kotiin tuomisiksi Turkista tarttui oliiviöljyä, mausteita, granaattiomena- ja omenateetä, balsamiviinietikan tapaan käytettävää granaattiomenakastiketta, kurttuisia mustia oliiveja, pähkinöitä sekä lokumeja eli jälkiruokamarmeladeja. Erityisen paljon olen pitänyt kirkkaanpunaisesta granaattiomenateestä (kuvassa takana oikealla): teekupin ympärille on olut ihana kietaista kämmenensä koleana syysiltana. Musallekin on maistunut lämmin juoma.

IMG_8596

Ruoasta puheen ollen, vielä yksi vinkki, jos olette liikkeellä Uudellamaalla viikonloppuna. Me nimittäin aiomme suunnata taas tutuiksi käyneille lähiruokamarkkinoille, joilta olemme syksyisin löytäneet mahtavia paikallisia herkkuja. Tänä vuonna markkinat pidetään Fiskarsissa. Lisää tietoa löydät täältä.

Ja kun tässä nyt vauhtiin päästiin, lisää ruokapostauksia on luvassa lähipäivinä!

Mainokset

One Comment Lisää omasi

  1. Hellu sanoo:

    Vaikka alku syksystä näytti ettei sieniä tule niin nyt metsä on pullollaan tosiaan kaikenlaista. Koiran kanssa toissapäivänä vajaa tunti metsässä niin oli iso hedelmä pussi täynnä suppiksia. Vielä oli myös ns suolasieniäkin metsässä. Mutta taitaa suurin osa sienistä nyt paleltua kun viime yönä taisi keli käydä pakkasen puolella.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s