Eläköön oikotiet

IMG_7734

VIIKON OIVALLUS Lisää näitä ei niin putkeen menneitä kesähankkeita. Muistatteko, kun viime kesänä kerroin istutuslaatikostani? Kylvin sinne intona porkkanaa, palsternakkaa ja punajuuria. Ja mitä sainkaan? Parhaimmillaan parin sentin mittaisia minijuureksia.

Päätin olla lannistumatta ja tänä kesänä yritin uudelleen. Ajattelin, että salaatit nyt varmasti onnistuvat. No ei ollut helppoa kuin heinänteko. Salaatit kyllä itivät komeasti, harvensin ne ja näin jo sieluni silmin, kuinka kohta laatikon täyttävät komeat, pulleat salaatinlehdet.

Vaan ei. Non. Nej. No. Njet. Vain mustaa multaa ja paahteessa kituvia sentin kokoisia salaatinalkuja. Purin puutarhaihmisen sydäntäni siskolle: on se nyt kumma, tämä laatikko on näemmä minun koetinkiveni.

Katselin alkuja aikani, kunnes muutama päivä sitten lähikaupassa lastasin koriin erilaisia salaatteja ja tyrkkäsin ne viljelylaatikkoon. Eilen superhelteellä piti niidenkin kanssa jo jännittää, kun salaatit näyttivät väkisin nuupahtavan. Ensiavuksi paljon lempeää vedensuihkutusta – ja johan virkosivat!

Mitä tästä salaattiepisodista taas muistin? Sen, että puutarhailua ei kannata ottaa liian vakavasti. Sitä sanon aina kaikille, jotka miettivät, josko uskaltaisivat. Joskus lykästää, joskus taas ei. Eikä se ole niin kamalaa. Eläköön salaatinviljelijän oikotiet!

IMG_7736

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s